Moi.
Suuri Johtaja on poissa, eläköön Suuri Johtaja. Tuunelan Arto, Arthur Tunes siis lomailee toisessa ulottuvuudessa(tai vaihtoehtoisesti kaukomailla) järjettömän ansaitusti vuodenvaihteen yli, koskapa: tulevan eepoksemme äänitys-, miksaus- ja masterointityöt ovat saatettu päätökseensä. Huraa. Huraa. Huraa
Lopputulokseen on koko työryhmä – johon ensi kertaa kuului koko live-kokoonpano – äärimmäisen tyytyväinen; ylpeyttäkin olen ollut havaitsevinani. Luvassa on syvällisin, runsain ja paras levy, mitä kukaan(tai vaihtoehtoisesti ainakin Pariisin Kevät) on koskaan tehnyt. On jotain, mitä odottaa, kyllä näin on.
Saaren helmeilevä vastaanotto ja kritiikki on ollut aivan ihanaa, siitä suuri kiitos kaikille, jotka kiitosta tuntevat ansaitsevansa. Huikeaa tulla takaisin, kun joku on ollut odottamassa ja toivottaa niin lämpimästi tervetulleeksi. Vähintään kohteliaan intohimoisia poskisuudelmia teille, ihmiset.
Joulun/Kwanzan/Saturnalian/Hanukan ajasta toipuneena, rakkauden asialla, odottavalla kannalla, Sinua varten täällä,
-Pariisin Kevät/Ilari
elämä pyörii enimmäkseen miksaamisen ympärillä.
Rakkaat ystävät!
Ensimmäinen single, Saari, on ensisoitossa Yleisradion X kanavalla huomenna, maanantaina, klo 10:15 uuden musiikin aamuvuorossa, joten virittäytykää taajuuksille!!!
Maanantaina kuvasimme musiikkivideon “Suomen pään” osuudet. Tykkään kovasti tästä putkesta, joka aina muodostuu kahden paikan välille, kun jotain asiaa puuhataan parissa eri lokaatiossa. “No mä olen nyt just täällä Pitäjänmäen päässä…” aina se putken suu on siinä. Siitä voi ryömiä sisään, kun on valmis ja pullahtaa Kallion päästä ulos.
Putki. Hieno asia. On monenlaisia putkia. Uraputkia. Sellaisen päässä seisoo kovin hämillään, oli sitten menossa tai tulossa, mutta monet onkin siellä sisällä suurimman osan ajastaan. En tiedä onko se sen kivempaa. Sitten on putkinäkö, joka ilmenee katastrofitilanteissa, katastrofaalisessa humalatilassa, tai katastrofaalisen typeryyden vallitessa ihmisen pään sisällä. On ilmeisesti aika yleinen. Sen putken päästä on valitettavan pitkä matka sinne toiseen päähän, mutta ainakin tietää minne on menossa. Ja on Jukka Putkinen, meidän livemiksaaja. Laittaa kuulemma todella hyvää ruokaa. Miksaaminen ja ruoanlaittohan on usein aika samankaltaisia hommia. Ihan pelkillä mittareilla ei pärjää, vaan pitää luottaa omiin aisteihin ja kokemukseen. Niinkutsutun fiilispohjan käyttäminenkin on sallittua, jopa toivottavaa, jos tietää mitä tekee. Viimeisenä listalla on putkimikrofoni. “Liiton” miehet ja naiset tykkää. Olen itsekin ollut käyttäjä jo jonkin aikaa. Viimeksi pyydystin sellaisella oman ääneni.
kuluneen viikon aikana (en keksi nyt mutta tähän jotain studiojorinaa… yhdessä tehtiin ja joku soitti jotain… levy on kohta valmis ja aivan törkeen hyvä…) tänään loput äänitykset ja illalla kuvataan musavideoo.
