Avaan hanan. Hanasta valuu sammakoita. Suljen sen ja ajattelen, että pian ovikello varmaankin soi.

Ovikello soi. Siellä on mies, arvelen, joka haluaa ojentaa minulle viestin, tai sitten osoittaa minua aseella, tai pölynimurin suuttimella, tai muovisella jeesus-hahmolla, joka siunaa jokaista, joka omistaa muovisen jeesus-hahmon.

Avaan oven. Siellä on mies, joka haluaa ojentaa minulle viestin. Siinä lukee: aukko takaisin, kaukana kotisi, oikku takanasi, kukkia otsaani. Hämmennyn. Olen otettu, sanon. Mies ei. Jäämme aloillemme, kunnes olkaani tarrataan kädellä. Se on minun käteni. Minun on mentävä, sanon ja vilkutan. Niin, minunkin, sanoo mies, kaikkea hyvää. Kaikkea sitä, vastaan ja suljen oven. Raavin päätäni eteisessä ja luen viestin monta kertaa etuperin. Tämä lienee jokin arvoitus, sanon. Koirani kääntää kylkeään ja nauraa minulle.

Hyvää joulukuuta, rakas levytyspäiväkirja! Koirani makaa maassa liikkumatta ja olen sillä aikaa ottanut itselleni aikaa ja antautunut taiteellisten pohdintojen valtaan. Esimerkiksi sellaisten, joissa loppusointu- ja trilogiasyistä etsitään teeteeii päätteistä seuraajaa kahdelle ensimmäiselle albumille, joiden nimet, kuten jotkut teistä tietävät, ovat Meteoriitti ja Astronautti. Aloitan usein poissulkevalla metodilla tällaiset listaukset. Niin nytkin: Herkkutatti, Automaatti, Timantti, Kanootti, Stiletti, Patriootti, Heviletti, Monoliitti, Kajetti, Mastodontti, Kuutti, Korintti, Iitti, Kandidaatti, Salaatti, Kurantti… näitähän riittää, mutta sitä oikeaa ei tunnu löytyvän.

Kuten arvaatte, tämänkaltainen taiteellinen aprikointi on hermoja kiduttavaa työtä, mutta tällä kertaa jouduin onnekseni lopettamaan sen lyhyeen, kun kiiruhdimme kuvaamaan albumin kansikuvaa erääseen tarkoin valikoituun lokaatioon. Lokaatiossa olosuhteet pakottivat minut soutamaan ajan patinoimalla soutuveneellä keskellä pimeää ja aallokoltaan kohtalaisen äkäistä merta. Selvisin hengissä kokemusta rikkaampana ja saavuin kotiin monta levynkansiehdokasta mukanani. Kiitos venettä lainanneelle nimettömänä pysyttelevälle herrasmiehelle. Tekosi on vähintääkin linnan juhlien kutsun arvoinen. Toivon, että Haavisto levyn kuultuaan ymmärtää lähettää kutsun. Kiitos myös loistavalle valokuvaajalle, mallille, mallin äidille ja susipukuiselle miehelle.

Ja vielä yksi juttu. Mikäli juuri sinulla on jokin mehukas teeteeii-ehdotus, kuulisin sen mielelläni.